Rotutietoa:

Kiinan harjakoira

allaolevat tekstit on kopioitu Mariannen sivustolta (joyways)

 
Kiinanharjakoira
RODUN TERVEYS
 
Patella luksaatio (PL)

Polvilumpio eli patella on ruumiin suurin luujänne, joka on koiralla muodoltaan litteä ja pyöreähkö ja johon kiinnittyy reisilihaksen jänne ja polvilumpion suora nivelside. Kooltaan se on noin rodusta riippuen noin sormen kynnen kokoinen. Reisilihaksen tehtävä on raajan ojentaminen/suoristaminen. Polvilumpion suora side taas kiinnittyy sääriluuhun, eikä se veny, joten lumpion etäisyys sääriluusta pysyy aina samana. Suora side voi kuitenkin olla kiinnittynyt väärään kohtaan sääriluussa, silloin niveltä taivutettaessa siihen kohdistuu sivuttaisvoimaa, joka voi aiheuttaa lumpion sijoiltaanmenon. Normaalisti patella liikkuu reisiluun telaurassa ja nivelen koukistuessa se painautuu telauraa vasten. Normaaliasennossa (takaa katsottuna) reisi- ja sääriluu ovat suorassa linjassa ja polvilumpio kulkee telaurassa edestakaisin nivelsiteiden pitäessä sitä oikealla paikallaan, silloin siihen ei kohdistu sivuttaista voimaa. Jos koiralla on normaalit kulmaukset sijaitsee lumpio telauran keskivaiheilla, joka on syvä. PL aiheutuu useimmiten matalasta telaurasta reisiluun päässä. Mikäli koiralla on suorat polvikulmat, sijaitsee polvilumpio telauran yläosassa, joka on luonnollisesti matala. Pienikin sivuttaisvoima saattaa aiheuttaa sen sijoiltaanmenon. Polvilumpio luiskahtaa siten matalan uran yli mediaalisesti eli sisäänpäin. Isoilla roduilla sitä vastoin tapahtuu lateraalisia luiskahduksia, eli patella kierähtää ulospäin, tämä liittyy usein pihtipolvisuuteen. Liika rasitus voi myös aiheuttaa nivelsiteiden venymistä tai repeytymistä, jonka seurauksena polvilumpio luksoituu. Tutkimusten mukaan sekä liian suora, että liian kulmautunut takaraajan asento edistävät polvinivelvikojen syntyä (normaalikulma n. 130-135 astetta).

PL on suhteellisen yleinen pienillä ja hyvin pienillä roduilla (alle 10kg) ja tutkimusten mukaan näillä olisikin noin 12 kertainen riski PL:oon verrattuna keskisuuriin ja suuriin rotuihin. Lisäksi on havaittu, että vaivaa esiintyy 1,5x yleisemmin nartuilla kuin uroksilla. Eräissä tutkimuksissa on havaittu polvilumpion sijoiltaanmenon olevan ressessiivisesti periytyvä ominaisuus, mutta todennäköisesti vian esiintymiseen vaikuttaa useampia kuin vain yksi resessiivinen geenipari (on siis polygeeninen).

Legg-Perthes / Legg-Calve-Perthes

on pienillä roduilla esiintyvä reisiluunpään sekä nivelruston rakenteen turmeleva sairaus. Ensimmäiset oireet voivat ilmaantua noin neljän kuukauden iästä alkaen.

Tyypillisiä oireita ovat sairaan puolen jalan "hypyttäminen" ts. koira ei varaa painoaan sille joka askeleella, liikkumishaluttomuus varsinkin portaissa sekä jäykkyys ylösnousun jälkeen. Oireet yleensä pahenevat rasituksen jälkeen. Jos lonkka on mennyt sijoiltaan, ei koira pysty liikuttamaan jalkaansa eikä yleensä anna kipujen vuoksi koskea siihen.

Diagnoosi perustuu röntgenkuvaan. Koira rauhoitetaan kuvauksen ajaksi.
Jos koiralla on legg-perthes tulisi välttää kovaa juoksuttamista ja hypyttämistä. Kevyt liikunta on hyväksi, koira voi myös uida vapaasti. Kipua lieväntäviä lääkkeitä käyttää tarvittaessa. Legg-perthes voidaan hoitaa poistamalla vaurioitunut reisiluun pää, josta ei ole havaittu olevan haittaa pienille ja kevyille kääpiökoirille.

Harmaakaihi (HC)

Silmän mykiön tai sen kapselin menettäessä läpinäkyvyytensä puhutaan sairaudesta harmaakaihi eli katarakta. Harmaakaihimykiö turpoaa ja sen optiset ominaisuudet muuttuvat niin, että valo ei esteettä pääse verkkokalvolle. Harmaakaihi esiintyy erilaisina samentumina mykiössä ja samentuma voi sijaita mykiön etu- tai takakapselissa tai niiden alla tai tuntumassa. Näkökyvyn huonontuminen riippuu samentuman määrästä.

Kaihi voi olla jonkin tapaturman tai sairauden (sokeritauti) seuraus. Vanhoilla koirilla silmän mykiö myös menettää optisia ominaisuuksia ja koiralla on ns. vanhuuden kaihi. Nuorilla pennuilla esiintyvä kaihi on joko seurausta emän kantoaikana sairastamasta sairaudesta tai silmän kehityshäiriöstä.

Nuorilla koirilla (1-6 vuotta) esiintyvä kaihi on yleensä perinnöllistä (ns. juveniili kaihi). Tutkijoiden mukaan kaihi periytyy dominoivasti, mutta vaihtelevalla läpilyöntikyvyllä. On myös esitetty kaihin periytyvän väistyvästi.

Verkkokalvon etenevä surkastuminen (PRA)
PRS = progressiivinen retinaaliatrofia

Jaetaan kahteen tyyppiin
sentraaliseen (keskusosien) progressiiviseen retinaaliatrofiaan
perifeeriseen eli generalisoituneeseen (yleistyneeseen) progressiiviseen retinaaliatrofiaan
Sentraalisessa PRA:ssa verkkokalvon surkastuminen alkaa verkkokalvon keskustasta ja etenee kohti laitaosia. Sairaus on perinnöllinen ja muutokset voidaan havaita 2-3-vuotiailla koirilla. Mahdollista on myös, että oireet havaitaan vasta 7-8-vuotiailla koirilla, koska PRA:n tässä muodossa koiralla säilyy pitkään kyky nähdä liikkuvat kohteen. Tautia on tavattu lähinnä Englannissa (mm. noutajilla, collieilla). Englantilaisen tutkijan mukaan se periytyy dominoivasti.

Perifeerinen PRA periytyy vallalla olevan käsityksenmukaan väistyvästi. Koira sairastuu, jos se on homotsygootti. Jos se on tämän sairauden suhteen heterotsygootti, se toimii vain sairauden kantajana. Tätä muotoa tavataan useilla roduilla. Tautia on useita muotoja, aikaisempi voidaan havaita koiran ollessa 2-3-vuotias ja myöhempi 6-7-vuotiailla koirilla. Näkö huononee asteittain ja sairaus johtaa sokeuteen. Sairauden eteneminen kestää muutamasta kuukaudesta joihinkin vuosiin. Sairaus ilmenee molemmissa silmissä, mutta voi kehittyä eri nopeudella. Havaittavia ulkoisia oireita ovat hämäräsokeus, laajentuneet pupillit ja pimeässä voimakkasti (vihertävästi) loistavat silmät. Usein koiralle kehittyy toissijaisena sairautena harmaakaihi, mikä vaikeuttaa tutkimusta, mutta tutkimus ERG:llä antaa luotettavan tuloksen.

Ongelmallista PRA:n vastustamisessa on sen periytyminen väistyvästi ja se, että sairaus voidaan havaita vasta aikuisella koiralla, jota on mahdollisesti ehditty käyttää siitokseen.


Periytyvä PHTVL/PHPV (pysyviä jäänteitä mykiön suonikalvosta)

Sairaus on tyypillisin dobermanneilla, mutta myös muilla roduilla sitä tavataan.

Sairaus aiheutuu siitä, että silmän mykiön eli linssin muodostava verisuoniverkosto ei surkastu mykiökehityksen loputtua sikiökaudella, vaan osa suonistosta (suonikalvoista) jää mykiön takakapseliin ja näkyy peilauksessa samentumina. Lievissä tapauksissa havaitaan pieniä pigmentoituneita pisteitä, vaikeissa tapauksissa linssi muuttuu epänormaaliksi rakenteeltaan ja seurauksena on harmaakaihi. Sairautta luokitellaan kuuteen eri vaikeusasteeseen.


RD eli retinaali dysplasia

Lapinporokoirilla on tavattu RD-sairautta, joka jaetaan kolmeen eri vakavuusasteeseen. Ne ovat lievimmästä vakavimpaan: M-RD, G-RD ja T-RD.
Saki Paatsama esittää kirjassaan "Terve ja sairas koira" että tämä verkkokalvon kasvuhäiriö on synnynnäinen ja periytyy resessiivisesti. Vakavimmassa muodossa verkkokalvo voi irrota silmänpohjasta ja aiheuttaa sokeuden.

Linssiluksaatio eli mykiön sijoiltaanmeno

Linssiluksaatiossa mykiön ripustimet (ciliaarizonulat) ovat epänormaalisti kehittyneet, rappeutuneet tai repeytyneet. Luksaatio voi olla synnynnäinen, primääri, sekundaarinen (glaukooma) tai trauman seurausta. Primääri luksaatio voi olla perinnöllinen, jolloin se esiintyy molemmissa silmissä (erityisesti terrierirodut).

Kliinisiä oireita ovat voimakas kipu (siristely, vetinen silmävuoto) ja silmän punoitus sekä sarveiskalvon samentuminen jos linssi on silmän etukammiossa. Lisäksi voidaan tarkemmassa tutkimuksessa havaita iiriksen epänormaali liike, retinan näkyminen luksoituneen linssin takaa, nesteytynyt lasiainen joka työntyy silmän etukammioon rihmoina, uveiitti (silmän keskikalvon tulehdus), glaukooma (etenkin linssin työnnyttyä etukammioon; anteriorinen luksaatio).

Hoito on kirurginen; linssin poisto. Cairnterrierillä linssiluksaatio esiintyy yleensä 4-7 vuotiaana, autosomaalista dominoivaa periytyvyyttä on esitetty.

Koiran sydämen vajaatoiminta


Sydänvikojen yleisyys

Koiran sydänvikojen yleisyydestä Suomessa ei ole tutkimuksia, mutta kansainvälisiin tutkimuksiin perustuen voidaan arvioida, että noin 10 % koirista sairastaa kliinisiä oireita aiheuttavaa sydämen vajaatoimintaa ja sairaiden osuus kasvaa koirien ikääntyessä. On arvioitu, että joka kolmas yli 10 – vuotias koira sairastaa läppävikaa, joka on koiran yleisin sydänsairaus.

Erityyppiset sydänviat

Noin 95 % koirien kaikista sydänvioista on hankittuja (läppävika, sydänlihaksen rappeuma) ja vain 5 % on synnynnäisten epämuodostumien aiheuttamia.

Hankituista sydänvioista 80 % on läppävikoja ja 20 % sydänlihaksen sairauksia. Krooninen vasemman eteiskammioläpän eli hiippaläpän vajaatoiminta (mitraaliläppäinsuffisienssi, krooninen läppävika, endokardioosi, myksomatoottinen läppäsairaus) on yleisin hankitun sydänvian muoto. Kun läppävika on keskivaikea tai vaikea, läpän vajavainen sulkeutuminen aiheuttaa veren takaisinvirtauksen, joka johtaa sydämen vasemman puolen laajentumiseen ja vajaatoimintaan. Kolmiliuskaläpässä (trikuspidaaliläppä) sydämen oikealla puolella on usein samanaikaisesti muutoksia, mutta sydämen oikean puolen vajaatoiminta aiheuttaa harvemmin oireita.

Kroonista läppävikaa esiintyy yleisesti pienillä koiraroduilla, kuten esim. cavalier kingcharlesinspanielilla ja mäyräkoirilla. Sairaus on jonkin verran yleisempi uroksilla kuin nartuilla. Läppävika kehittyy yleensä hitaasti vuosien kuluessa, mutta oireet voivat kehittyä myös nopeasti, jos suuri sidekudossäie katkeaa läpässä ja takaisinvirtaus pahenee äkillisesti. Läppävian syy on tuntematon, mutta perinnöllinen kollageenin rappeutuminen ja aminoglykaanien kertyminen läppiin ovat mahdollisia syitä. Esimerkiksi cavalier kingcharlesinspanielilla läppävian oletetaan periytyvän polygeenisesti eli monen eri geenin vaikutuksen tuloksena. Bakteerien aiheuttamasta sydämen sisäkalvon tulehduksesta johtuva vajaatoiminta on koirilla harvinainen.

Sydänlihaksen ohenemiseen johtavaa rappeumaa eli dilatoivaa kardiomyopatiaa esiintyy pääasiassa suurikokoisilla koirilla, kuten dobermannilla, bokserilla ja newfoundlandinkoiralla. Sairautta esiintyy myös joillakin keskikokoisilla roduilla, kuten amerikan cockerspanielilla, cockerspanielilla ja englanninsprigerspanielilla. Sairaus etenee piilevänä päätyen loppuvaiheen kongestiiviseen vajaatoimintaan, jolla tarkoitetaan laskimoverenkiertoon muodostuvaa verentungosta. Kongestion kehittymisen jälkeen odotettavissa oleva elinaika on lyhyt ilman asianmukaista lääkitystä. Oireet ovat samantapaiset kuin kroonisessa läppäviassa.

Myös kardiomyopatian syy on tuntematon, mutta koska sairaus esiintyy suvuittain ja sairauden kuva on kullekin rodulle tyypillinen, lienee genetiikalla vaikutusta sairauden syntyyn. Joillakin roduilla on jopa epäilty dominoivaa eli vallitsevaa periytymistä. Riskirotujen jalostukseen käytettävien yksilöiden vuosittaisilla EKG- tai ultraäänitutkimuksilla voitaisiin todennäköisesti pitkän ajan kuluessa vaikuttaa dilatoivan kardiomyopatian esiintymiseen. Sydänlihaksen voimakkaaseen paksuuntumiseen johtava hypertrofinen kardiomyopatia on koiralla erittäin harvinainen.

Sydänviat johtavat sydämen vajaatoimintaan

Kun sydämen pumppausteho kroonisen sydänvian seurauksena heikkenee, laskimoverenkiertoon muodostuu verentungos. Tyypillisiä vajaatoiminnan oireita ovat yskä, hengenahdistus, nopea hengitys, vähentynyt rasituksen sieto, laihtuminen ja nesteen kertyminen vatsaonteloon sekä joskus myös pyörtyily. Aluksi vaikeutuneesta hengityksestä johtuvaa yskää havaitaan etenkin yöllä ja aamulla. Vajaatoiminnan pahentuessa alkaa esiintyä vakavampia kliinisiä oireita, kuten voimakasta hengenahdistusta, kyvyttömyyttä liikuntaan, verenkierron heikkenemistä ja voimakasta nesteen kertymistä vatsaonteloon sekä keuhkoihin. Pitkälle kehittyneessä sydämen vajaatoiminnassa koira on haluton menemään makuulle ja istuu mieluiten pää ojennettuna ilmaa haukkoen.

Vajaatoiminnan diagnosointi:
Käytännössä sydämen vajaatoiminta todetaan koirasta saatavien tyypillisten esitietojen perusteella (rotu, ikä, yskä, väsyminen jne.), jota kliiniset löydökset ja sydämen kuuntelulöydökset tukevat. Sydämen kuuntelussa voidaan kuulla vuotavan läpän aiheuttama sivuääni. Taudin edetessä voidaan takaisinvirtauksen aiheuttama värähtely tuntea rintakehää sydämen kohdalta tunnusteltaessa. Keuhkoista saattaa kuulua nesteen kertymisen aiheuttamia rahisevia hengitysääniä. Dilatoivassa kardiomyopatiassa voidaan hyvällä onnella kuulla rytmihäiriöitä ja/tai nopea lyöntitiheys, joita ei aina alkavassa sairaudessa kuulla. Tällöin tarkemmassa diagnosoinnissa ja tilan vakavuuden arvioinnissa voidaan käyttää apuna röntgen- tai ultraäänitutkimusta sekä elektrokardiografiaa (EKG). Laboratoriotutkimukset saattavat olla tarpeen erityisesti vaikeaa vajaatoimintaa sairastavilla potilailla lääkityksen vaikutusten seuraamiseksi (mm. nestetasapaino ja munuaisten toiminta).

Sydänsairauksien hoito

Edellä mainittuja sydänsairauksia ei voida parantaa ja hoidon tavoitteena onkin parantaa koiran elämänlaatua ja lisätä odotettavissa olevaa elinaikaa.
 

Kiinanharjakoira
PENTUOPAS
 

ONNEKSI OLKOON
Olet juuri valinnut yhden mukavimmasta elämänmuodoista, koiran omistamisen. Pitkän harkinnan ja aivotyön tulos, toivon. Mikäli valintasi on harkittu ja perusteltu, niin sinua odottaa 15 unohtumatonta vuotta, jos taas ei niin vastassa voi olla perheriitoja, ongelmia naapureiden kanssa ja jopa avioero. Olet siis valinnut tien jolla aamiasella poimit karvoja teestä sekä mussutat karvaista juutosämpyläsi. Tämän jälkeen juokset koirien kanssa loskassa ja kurassa. Sitten sisään ja pesulle, 1/2 tunnin kampeamisen jälkeen saat koiran suihkuun, peset, kuivaat. Ja kaiken tämän jälkeen koirasi ravistelee loput vedet sänkyysi, ja oksentaa lenkillä syömänsä hevosen p.. matollesi. Töistä tullessasi vastassa on 3 paria entisiä kenkiä, revitty roskis ja ihan pienet pissat, HYMYILE ja sano itsellesi ONNEKSI OLKOON olet koiran omistaja.

PENNUN TULO UUTEEN KOTIIN
Kun pentu tulee uuteen kotiin, se joutuu kokemaan paljon uutta. Matka, uudet ihmiset, mahdolliset muut koirat, uudet hajut, äänet, näkövaikutelmat, kaikki ne ovat koettelemuksia pienelle pennulle, joka on tottunut nukkumaan suurimman osan päivästä pentuesisarustensa kanssa. Tästä syystä koti on rauhoitettava pennun saapuessa.
Seuraavat asiat on hyvä ottaa huomioon:
Anna pennun tulla rauhalliseen kotiin. Ei vieraita heti ensimmäisenä päivänä, ei ihmisiä, jotka kaikki haluavat hukuttaa sen taputuksiin ja hyväilyihin.
Anna pennun tutkia rauhassa uutta kotiaan ja oppia tuntemaan uudet hajut.
Älä vie pentua heti ulos. Se tarvitsee aikaa oppiakseen tuntemaan ympäristönsä ja sulattaakseen kaiken uuden.
Älä rankaise pentua, jos se tekee lätäkön lattialle. Laita lattialle sanomalehtiä, joille pentu voi tehdä tarpeensa.
Älä jätä pentua pitkäksi aikaa yksin. Se ei ole tottunut yksinäisyyteen. Kun pentu vaikuttaa väsyneeltä, voit jättää sen yksin vähäksi aikaa.
Järjestä pennulle makuupaikka, jossa se saa levätä, sillä pikkupentu väsyy kovin helposti, ja nukkuu paljon. Pidä paikka samana, älä siirtele sitä. Pennuista mieluinen paikka on suojaisa esim. sängyn alla, avoinainen pahvilaatikko tms. joka tarjoaa rauhaa ja suojaa. Muista, ettei pentua koskaan saa häiritä sen nukkuessa tai ollessa makuupaikallaan. Opeta tämä myös lapsille.
Jos talossa on pieniä lapsia, valvo tarkoin kun esittelet pennun lapsille. Älä puuhaile "liikaa" sen kanssa kun lapset ovat läsnä. Jos lapset tulevat mustasukkaisiksi, he voivat kostaa pennulle. Opeta heille, ettei pentua saa käsitellä kovakouraisesti jne.

ENSIMMÄINEN YÖ
Edellä oli puhetta siitä, ettei pentua saa erottaa perheen muista jäsenistä. Yksin jääminen säikäyttää rohkeankin pennun, joka alkaa haukkua ja ulista. Tämä on pennun ainoa keino houkutella emo luokseen. Pentu on hyvin riippuvainen perheeltä saamasta turvasta, joten kohtele sitä sen mukaisesti. Paras nukkumapaikka on jonkun perheenjäsenen läheisyydessä, jolloin pennulla on kuulo, haju ja tuntoyhteys tähän. Jos pentu on rauhaton, voi sille puhella ja ojentaa kätensä hyväilläkseen sitä. Jos pentu nukkuu ensimmäiset yöt jonkin perheenjäsenen huoneessa se ei merkitse sitä, että se nukkuu siellä lopun ikäänsä. Vanhempana koiran voi totuttaa nukkumaan jossakin muualla. Älä nosta pentua sänkyyn,siltä se voi hypätä tai pudota ja satuttaa itsensä, jos välttämättä haluat nukkua pennun vieressä voit nukkua lattialla.

PENNUN OPETTAMINEN SISÄSIISTIKSI
Monen kasvattajan luona pennut ovat sisällä ollessaan tehneet tarpeensa sanomalehtipaperille. Tätä keinoa on hyvä vielä pitää yllä. Pitäkää siis sanomalehtiä määrätyssä paikassa, ja jos alussa sattuu erehdyksiä, niin keskeyttäkää pentu itse teossa, ja siirtäkää se paperille torumatta ja muistakaa kehua, kun juttu onnistuu.

Opetettaessa pentua sisäsiistiksi on huomattava seuraavat seikat:
Vie pentu aina heti ulos kun se on herännyt ja kun se on syönyt.
Älä ala leikkiä pennun kanssa ennenkuin se on tehnyt tarpeensa. (Voit toistaa jotain tiettyä kehoitusta.)
Kehu ja kiitä pentua, kun se on tehnyt tarpeensa.
Vältä rankaisua. Vasta silloin on oikein vaatia pennulta siisteyttä, kun se on oivaltanut asian, ts. oppinut, että on oikein tulostaa pihalle.
Ulkoiluta pentua alussa samassa paikassa, joka mielellään on hiukan eristyksissä ja rauhallinen.
Tarkkaile pentua, opit nopeasti miltä se näyttää ennen "tulostusta" ja voit viedä sen ulos tekemään tarpeensa.
Vaivannäkösi määrästä riippuen koirasi on sisäsiisti noin 3-6 kuukauden ikäisenä.
Pidättämään pentu oppii sen ollessa noin 4.n kuukauden ikäinen.

KOIRAN LUONTEEN KEHITYKSEN PÄÄKAUSIA
4-7 viikko
-leimautumiskausi
-oltava paljon ihmisen kanssa
8-12 viikko
-nopean oppimisen kausi
-opittava ihmisen eleet ja sanat
13-17 viikko
-arvojärjestyksen muovautumiskausi
-tässä vaiheessa pentu ei koskaan saisi voittaa
isäntäänsä leikeissä
5-6 kk
-lauman järjestäytymiskausi
-kaikki yhteistyö tuottaa koiralle suurta mielihyvää,
pentu on auktoriteeteille altis
7-12 kk
-puberteetti-ikä: luonne ailahtelee, varsinkin uros uhoaa
-pentuun suhtauduttava asiallisesti ja ymmärtäen,
kuitenkin määrätietoisesti
-KASVATETTAVA YHTEISKUNTAKELPOISEKSI
-rodulle ominaiset luonteenpiirteet tulevat selvemmiksi

MATOLÄÄKITYS
Pentusi on varmasti saanut kasvattajan luona matolääkityksiä, joten seuraava on 10-11 viikon iässä. Sopiva valmiste on mm. Lopatol tai Axilur, jota annetaan ohjeen mukaan. Matolääkitys annetaan jatkossa puolivuosittain. Hyviä ajankohtia ovat kevät ja syksy. Mikäli pentusi on tuontikoira esim. keskieuroopasta, voisi olla aiheellista suorittaa madotus muutaman kerran, sillä ulkolaisilla koirilla madot ja loiset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.

ROKOTUKSET
Penun kanssa tulee käyttää maalaisjärkeä. Älä anna sen tavata vieraita koiria joita et tunne, ennenkuin kaikki rokotukset ovat kunnossa. Sitä ei pidä myöskään viedä paikoille, joilla liikkuu paljon muita koiria koirapuistoihin, koulutuskentälle ym. tartuntavaarojen vuoksi. Rokotuksia ei suositella hampaiden vaihdon aikana.

Seuraavat rokotukset:
12 viikon iässä
- penikkatauti
- tarttuva maksatulehdus
- parvorokotus

16 viikon iässä (kuukauden kuluttua edellisistä)
- penikkatauti
- tarttuva maksatulehdus
- parvorokotus
- raivotautirokotus

Vuoden kuluttua
- penikkatauti - ja jatkossa kahden vuoden välein
- tarttuva maksatulehdus - ja jatkossa kahden vuoden välein
- parvorokotus - ja jatkossa vuoden välein
- raivotautirokotus - ja jatkossa kahden vuoden välein

LELUT
Pennulla pitää olla omat (ikiomat, ei lastenne lainaksi) leikkikalut. Vältä sellaisia kumi- tai nahkaesineitä - puhumattakaan muovista - joista se saa irti palasia. Liian pienet tavarat koira voi niellä ja tukehtua niihin. Sopivia leikkikaluja ovat esimerkiksi tarpeeksi iso solmuton nahkaluu, tarpeeksi iso umpikuminen pallo, lateksilelu sekä solmussa oleva vanha pyyhe, farkun lahkeet, sukat ja toisinaan vanhat wc-pareri rullat antavat suuren ilon, ja paljon siivottavaa.

PENTU JA LAPSET
Pennusta ei saa koskaan tulla leikkikalua lapsille. Se on perheenjäsen ja sellaisena sitä myös kohdellaan.

Kun pentu tulee uuteen kotiinsa, lapset eivät ainakaan alussa saa jäädä sen kanssa yksin. Aikuisen on aina oltava läsnä neuvomassa, miten pennun kanssa seurustellaan rauhallisesti ja maltillisesti. Pentu ei saa riehua lasten kanssa, sillä se jatkaa samalla menetelmällä kasvaessaan eikä ymmärrä voimiensa rajuutta.

Lapset eivät saa nostaa pentua syliinsä (terävät hampaat ja arvaamattomat liikkeet). Pennun kanssa leikitään lattiatasolla.

Lapsen ei pitäisi mennä yksin ulos pennun tai aikuisen koiran kanssa, sillä hän ei pysty hallitsemaan mahdollisia tilanteita liikenteessä, toisten koirien lähestyessä jne. Viimekädessä SINÄ olet vastussa molemmista.

LIIKUNTA JA ULKOILU
Pennun annetaan säädellä liikuntatarpeensa esim. pihalla leikkimällä. Sen annetaan leikkiä ja peuhata silloin, kun se itse haluaa. Pentu tarvitsee paljon unta vielä päivälläkin, joten sen on annettava olla rauhassa. Nukkuvaa koiraa ei saa häiritä!

Ulkona pentu saa olla mahdollisimman paljon, edellyttäen että ilma on kuivaa. Kosteus, tuuli ja pakkanen ovat pikkupennulle vaarallisia, sillä heppoinen pentukarva ei suojaa kosteudelta ja kylmyydeltä. Pentu voi helposti vilustua, jos sen esim. annetaan maata ulkona. Aikuisellakin koiralla on oltava hyvin eristetty makuualusta (puualusta + styroxlevy), jos se on talvella päivällä ulkona. Toisaalta kova helle ja suora auringonpaiste voivat aiheuttaa lämpöhalvauksen.

Kurakelillä pestään koiran jalat ja vatsanalusta sekä kuivataan ne hyvin. Pennun vatsa ja tassut kuivataan, jos ne ovat kastuneet märässä ruohossa. Pentu voidaan totuttaa myös hiustenkuivaajaan.

Lattia, jolla pentu liikkuu, ei saa olla liukas ja kynnet on pidettävä lyhyinä. Liukas jää ei ole sopiva ulkoilupaikka. Rappusissa kulkeminen ei ole terveellistä pennulle vaikka se pitääkin varovasti opettaa siihen. Kahdella jalalla seisominen on kielletty, samoin isojen koirien kanssa riehuminen. Luuston ja lihaksiston kehittyminen vie aikaa.

Kun pentu on täyttänyt 6 kuukautta, voidaan sen kanssa varovasti aloittaa lenkkeily vähitellen matkaa lisäten. Varokaa paksua lumihankea, se on erittäin kova rasitus kehitysvaiheessa olevalle luustolle. Kun aloitatte lenkityksen, pitäkää huoli, että se on jokapäiväistä. Silloin tällöin tapahtuva liikunta ei kehitä lihaksistoa, vaan rasittaa kehittyvää luustoa.

Pentu pitää totuttaa kaulapantaan ja talutushihnaan heti pienestä pitäen kotipihassa. Koira ei koskaan saa vetää talutushihnassa kulkiessaan. Tähän auttaa pieni, napakka nykäys hihnasta.

Uiminen on erittäin hyvää liikuntaa. Koira totutetaan veteen leikkien, ei pakolla. Keväisin ja syksyisin on varottava heikkoja jäitä. Uinnin jälkeen on muistettava kuivata korvat. Uinti teettää myös enemmän turkinhoitoa. Ihottumia saattaa tulla helpommin turkin jäädessä kosteaksi, joten ihon kuntoa on syytä tarkkailla. Merivedessä uimisen jälkeen olisi hyvä huuhdella makealla vedellä.

Alle kaksivuotiasta ei saa käyttää vetokoirana. Kaksivuotiaasta alkaen aloitetaan totuttelu valjaisiin ja tyhjään pulkkaan. Samoin on pyöräilyn laita, älä pyöräilytä koiraa ennen 2 vuoden ikää.

KORVAT, SILMÄT, TASSUT, KYNNET JA HAMPAAT
Korvat tarkastetaan silloin tällöin. Jos ne ovat puhdistuksen tarpeessa, niin korvan näkyvät osat puhdistetaan kostealla vanulla. Puhtaita korvia ei tarvitse putsata eikä korvakäytävään saa työntää vanupuikkoa tms. Korvatulehdusta poteva koira raapii korviaan jatkuvasti ja ravistelee päätään. Korvat ovat punoittavat ja kuumeisen tuntuiset. Niistä voi valua ruskeaa pahanhajuista eritettä. Korvatulehdus on aina eläinlääkärin hoidettava.

Terveet silmät eivät pahemmin vuoda eivätkä punoita. Silmänurkkaan kertyvä erite poistetaan puhtaalla vanulla.

Tassut pitää hoitaa Kurakelillä ne huuhdotaan vedellä ja kuivataan myös tiesuolan takia. Varpaiden välit ja tassun pohjan karvat pidetään lyhyenä. Varsinkin talvella on anturoita rasvattava esim. vedettömällä vaseliinilla. Vaseliinin käyttö ennen ulkoilua vähentää myös jääpaakkujen muodostumista. Tarkastakaa säännöllisesti varpaiden välit. Jos ne punoittavat, voi niihin laittaa talkkia (apteekista).

Pennun maitohampaat alkavat lähteä noin 3-4 kuukauden iässä. Luut ja kova leipä auttavat. Jos hampaat eivät tahdo irrota, on ne syytä vetää pois, jotta pysyvät hampaat eivät kasvaisi virheellisiin asentoihin. TARKKAILKAA!

Kynnet leikataan kerran viikossa. Millinkin poistaminen on tärkeää. Kun kynsi on leikattu, voi sen reunat hioa esim. kynsiviilalla - kynnet eivät lohkeile. Jos kynsien leikkaamisesta ei säännöllisesti huolehdita, ydinosa kasvaa pitemmäksi ja sitten on vaikeaa pitää kynnet lyhyinä. Totuta pentu pienestä pitäen siihen. Toinen pitelee pentua sylissään rauhoittavasti puhuen, toinen leikkaa. Älkää antako periksi, jos pentu rimpuilee; kynnet on leikattava! Kun "operaatio" on ohi palkitse pentu esim. namipalalla.



RUOKINTA
8-viikkoinen pentu syö jo melkein kaikkea. Puhdasta vettä on oltava koko ajan tarjolla. Turvallisinta on jatkaa pennulle entuudestaan tuttua ruokavaliota. Kasvattaja kertoo kyllä, millaiseen ruokaan pentusi on tottunut.
Pennulle tarkoitettua kuivamuonaa voi hyvin antaa, joko kuivana tai veteen kostutettuna. Kermaviiliä, piimää tai raejuustoa voi antaa lisukkeeksi. Kaikki ruoka on pilkottava ja muhennettava pieneksi. Myös raakaa jauhelihaa (paisti, tuore) voi pennulle hieman antaa silloin tällöin. Mitään suolaista tai maustettua ei saa antaa. 
Aterian kerta-annos on erittäin pieni ja siksi pennun täytyy aluksi saada ruokaa 4 kertaa päivässä. Ruokailupaikan tulisi aina olla sama. Ruoka-astiaa ei saa viedä heti pois, jos pentu ei tarjottaessa ryhdy syömään. Aterioiden lukua vähennetään ajan myötä, mutta vielä aikuisenakin kääpiörotuisen koiran tulisi saada 2 ateriaa päivässä. Pennun ruokailua on seurattava, jotta voi olla varma, että pentu syö riittävästi. Ensimmäinen koiran normaalin kehityksen edellytys on sen riittävä ja monipuolinen ravinnonsaanti. Pennusta ei pidä tehdä kronkelia, koira ei sitä itsessään ole, ellei sitä opeteta.
Nykyajan valmisruoissa on kalkki ja vitamiinit mukana, joten pennun ruokaan niitä ei tarvitse lisätä. Mutta jos pentu on pelkällä ns. kotiruoalla, on pidettävä huoli myös kalkin ja vitamiinien saannista. Erilaisia valmisteita saa apteekista ja koiratarvikeliikkeistä, katso aina annosteluohjeet purkin kyljestä.

KIINANHARJAKOIRA
(lainaus KIINANHARJAKOIRAT RY)

HISTORIA
Harjakoirien historia ei ole täysin aukoton, mutta on todennäköistä, että harjakoirilla ja muilla karvattomilla roduilla on ainakin osittain yhteinen menneisyys. Karvaton laji on kehittynyt alkujaan afrikkalaisesta Canis Africanuksesta. Afrikasta koirat ovat kulkeutuneet Kiinaan teelaivojen mukana, Kiinasta Keski-Amerikkaan ja lopulta Yhdysvaltoihin ja sieltä Eurooppaan. Kiinassa merkintöjä karvattomista koirista löytyy Han Dynastian ajalta, noin 200 eKr - 220 jKr. Havaintoja karvattomista koirista on sekä Aasiasta että Afrikassa 1700 - ja 1800 - lukujen aikana. Koska karvattomuus on periytyvää, koirien jälkeläiset olivat helposti tunnistettavia ja kummallisia matkamuistoja. Merimiesten mukana kulkeneita koiria löytyikin satamakaupungeista laivareittien varsilta.

Noin 1500 - luvulla karvattomia koiria kutsuttiin Keski-Amerikassa kiinalaisiksi koiriksi. Kun ensimmäiset karvattomat koirat kuitenkin kulkeutuivat Meksikosta Yhdysvaltoihin 1800-luvulla, koiria kutsuttiin meksikolaisiksi koiriksi. Myöhemmin Yhdysvallatkin saivat oman karvattoman rotunsa, amerikankarvattomanterrierin.

Karvattomien koirien luonteet ja ulkonäkö eriytyivät omanlaisikseen riippuen mistä päin maailmaa rodun ensimmäiset yksilöt olivat lähtöisin. Kiinalaisiksi koiriksi kutsutuista karvattomista kehkeytyi ajan saatossa oma rotunsa, kiinanharjakoira. Tosin tarinat kertovat että rodun edustajat syötiin Kiinassa sukupuuttoon, ja vain nimi jäi muistoksi rodun kotimaasta.

 Kiinanharjakoirat Yhdysvalloissa
Vuonna 1880 nuori New Yorkilainen nimeltä Ida Garret kiinnostui kiinanharjakoirista. Hän innostui lopulta rodusta niin, että ei pelkästään kasvattanut ja esittänyt niitä vaan myös kirjoitti rodusta. 1920 -luvulla Garret ystävystyi Floridalaisen Debra Woodsin kanssa ja yhdessä naiset edistivät rodun kehitystä USA:ssa vuosikymmenten ajan. Debra Woods piti myös kirjaa koiristaan, joita hän kasvatti kennelnimellä "Crest Haven". 1950 -lukuun mennessä Debra Woods perusti American Hairless Dog Clubin ja aloitti rodun yksilöiden rekisteröimisen. AHDC:hen rekisteröitiin myös suurin osa muistakin yhdysvaltalaisista karvattomista koiraroduista.

1900 -luvun puolessa välissä tunnettu viihdyttäjä Gypsy Rose Lee sai ensimmäisen harjakoiransa nimeltä Fu Man Chu. Lee omistautui rodun kasvattamiselle ja käytti mainettaan hyväksi tehdessään rotua tunnetuksi ympäri Yhdysvaltoja. Lähes kaikki amerikkalaiset kiinanharjakoirat polveutuvat Debra Woodsin ja/tai Gypsy Rose Leen linjoista.

American Chinese Crested Club (ACCC) perustettiin vuonna 1979 ja yhdistyksen suurimpia tavoitteita oli saada rotu hyväksytyksi American Kennel Clubiin (AKC). 1991 ensimmäiset kiinanharjakoirat pääsivät lopulta kilpailemaan muotovalion tittelistä.

 Kiinanharjakoirat Iso-Britanniassa
Ensimmäinen kiinanharjakoira tuotiin Iso-Britanniaan 1860-luvulla, tosin ei jalostamistarkoituksessa, vaan lähinnä eriskummallisena harvinaisuutena. 1867 julkaistussa kirjassa Dogs of the British Isles kerrottiin, että kiinalaiset koirat, joilla oli karvaa vain hännässä ja päässä olivat harvinaisia. Koiran nahkaa kuvattiin täplikkäänä ja sen rungossa kasvoi vaan muutamia karvoja. 1800 -luvun kuvituksissa kiinanharjakoirilla ei ole karvatöyhtöjä lainkaan jaloissa. Useat aikakautensa kirjailijat olivat sitä mieltä, että kiinanharjakoirat olivat samaa rotua muiden karvattomien koirien kanssa. Tosin kiinanharjakoiralla tuli olla karvaa päässä sekä hännässä, mikä ei ollut muille karvattomille roduille yleistä. Lisäksi kiinanharjakoiran "crest" oli pidempi ja pehmeämpi verrattuna joihinkin karvattomiin, joilla saattoi kasvaa lyhyttä karvaa päässä.

1900 -luvun vaihteessa rotu oli vielä harvinainen, eikä sitä juurikaan tavattu koiranäyttelyissä. Tunnettu ulkomuototuomari Charles Henry Lane kirjoitti tavanneensa vain harvoja kiinanharjakoiria, vaikka olikin arvostellut rotuja lukuisissa aikansa tärkeimmissä näyttelyissä. Paras kiinanharjakoira jonka Lane oli koskaan tavannut oli nimeltään Chinese Emperor. Lanen mukaan koiran päässä ja hännässä oli jäykähköä valkoista tai valkoisen ruskeaa karvaa ja rakenteeltaan se muistutti vankkatekoista italianvinttikoiraa.

Vuonna 1903 kirjassa British Dogs kiinanharjakoirat yhdistettiin terriereihin. Tämä saattoi johtua kiinanharjakoirien valppaasta luonteesta. Kiinanharjakoirien koon sanottiin vaihtelevan jopa 4,5 kilosta yli 10 kiloon. Nahka oli sinertävä ja vaikka täpliä esiintyi toisinaan, sitä ei ilmeisesti pidetty hyväksyttynä.

Vuoteen 1907 mennessä kiinanharjakoirat ja myös muut karvattomat rodut saivat edelleen huomiota kummallisen ulkonäkönsä vuoksi. Iso-Britannian harjakoirien koot vaihtelivat aina muutamasta kilosta jopa 11 kiloon. Harjakoiria oli kahta tyyppiä: toinen muistutti Machesterin terrieriä johon toisinaan tavoiteltiin whippetin vauhtia ja ulkonäköä ("deer"-tyyppi) ja toinen oli puolestaan lyhytjalkaisempi, jonka sanottiin olevan usein kömpelö ja lihava ("cobby"-tyyppi). Kuitenkin kerrottiin että jotkut yksilöt olivat hyvin aktiivisia ja älykkäitä.

Vaikka kiinanharjakoiria olikin tavattu Iso-Britanniassa aikaisemminkin, ensimmäinen harjakoira rekisteröitiin maassa vasta vuonna 1881. Kanta pysyi pienenä ja sekalaisena kunnes vuonna 1965 Debra Woods Crest Haven - kennelistä antoi brittiläiselle Ruth Harrisille Staround-kenneliin Alto - nimisen nartun. Debra Woodsin ja Ruth Harrisin yhteistyöstä alkoi rodun kehitys siihen, mitä se nykyäänkin on.

Iso-Britannian kiinanharjakoirakantaan jättivät jälkensä Crest Haven - kennelin muiden tuontien lisäksi myös Gypsy Rose Leen kiinanharjakoirat, jotka periyttivät vankempaa rakennetta sekä vahvempaa crestiä. 1970 -luvulla maahan saapui lisää kiinanharjakoiria myös muistakin maista ja rotu herätti nopeasti kiinnostusta.

 Puuterihuiskut
Vaikka puuterihuiskut kiinanharjakoirat tunnettiin alusta asti, vielä useita vuosia Chinese Crested Clubin perustamisenkin jälkeen ne eivät olleet toivottuja. Jäseniä kehotettiin olemaan käyttämättä puuterihuiskuja jalostukseen eikä rekisteröintiäkään Britannian Kennel Clubiin suositeltu. Jotkut olivat jopa sitä mieltä, että puuterihuiskuista pitäisi kehittää kokonaan oma rotunsa. Vaikka puuterihuiskuja syntyi myös karvattomista vanhemmista, niiden rakenteessa oli huomattavia eroja. Jotkut yksilöt saattoivat olla jopa yli 40 cm korkeita, kun toiset olivat puolestaan huomattavan pieniä. Väliin mahtui myös paljon kooltaan ja rakenteeltaan nykyisiä puuterihuiskuja muistuttavia yksilöitä.

1980 - luvulla mielipiteet puuterihuiskuista alkoivat muuttua ja rotumääritelmää muutettiin niin, että puuterihuiskuja esitetään nykyään samassa kehässä karvattomien kiinanharjakoirien kanssa.

Suomeen ensimmäinen harjakoira tuli 1986 Ruotsista. Koira oli China Crest's Spring Rose Of Sweden ja se tuotiin Blue Crest's - kenneliin.

(Lähde: Juliette Cunliffe: Chinese Crested, Raili Mykkänen, Koiramme lehti 11/2000 )



 

Kiinanharjakoira
RODUSTA
 
(Chinese Crested Dog) 288 c

FCI:n 24.6.1987 hyväksymän rotumääritelmän mukainen Käännös SKL-FKK:N hallituksen hyväksymä 7.6.1989.

Kiinalainen rotu, isäntämaa Iso-Britannia

Yleisvaikutelma:

Toimelias ja viehkeä koira. Luustoltaan sirosta keskivahvaan. Sileä, karvaton runko, karvaa ainoastaan käpälissä, päässä ja hännässä; vaihtoehtoisesti pehmeän, harsomaisen karvan peittämä.

Ominaispiirteet:

Rodussa on kaksi eri tyyppiä: kaurismainen, jalo ja siroluustoinen tyyppi ja rungoltaan ja luustoltaan raskaampi tiivisrunkoinen tyyppi.

Luonne:

Iloinen, ei koskaan vihainen.

Pää:

Kallo hieman kaareva ja pitkänomainen. Posket kuivat, sileät ja tasaiset, kaventuvat kohti kuonoa. Otsapenger vähäinen, ei liioiteltu. Pää sileä, ei liikaa ryppyjä. Kallo ja kuono-osa yhtä pitkät. Kuono kevyesti kapeneva, ei koskaan suippo; kuiva, ei riippuvia huulia. Kirsu erityispiirteenä kuonon mukaisesti kapea. Kaikki kirsun värit hyväksytään. Pään yleisvaikutelma viehättävä, ilme valpas. Huulet tiiviit ja ohuet. Harja alkaa mieluiten otsapenkereestä ja jatkuu niskasta kaveten alas kaulaa pitkin. Se voi olla minkä mittainen tahansa; pitkä ja runsas harja on ihanne, mutta niukkakin hyväksytään.

Silmät:

Mahdollisimman tummat, lähes mustat. Valkuaista näkyy hieman tai ei lainkaan. Keskikokoiset, etäällä toisistaan.

Korvat:

Matalalle kiinnittyneet: alareunan korkein kohta silmän ulkokulman tasalla. Suuret ja pystyt, hapsuiset tai hapsuttomat. "Puuterihuiskuilla" sallitaan luppakorvat.

Purenta:

Leuat vahvat, säännöllinen ja täydellinen leikkaava purenta, t.s. alaleuan etuhampaat koskettavat kevyesti yläleuan etuhampaiden takapintaa. Etuhampaat suorassa rivissä.

Kaula:

Kuiva, ei kaulanahkaa; pitkä, sulautuu kauniisti voimakkaisiin tapoihin. Liikkuessa pysty, lievästi kaareutuva.

Eturaajat:

Lavat kuivat, kapeat, viistot. Raajat pitkät ja sirot, hyvin rungon alla. Kyynärpäät tiiviisti rungonmyötäiset. Ranteet sirot, voimakkaat, melkein pystysuorat. Varpaat eivät käänny sisään eivätkä ulos.

Runko:

Keskipitkä tai pitkä. Notkea. Rintakehä melko leveä ja syvä, ei tynnyrimäinen. Rintalasta ei näy. Rintakehä kyynärpäihin ulottuva. Vatsaviiva kohtuullisesti ylösvetäytyvä.

Takaraajat:

Etäällä toisistaan. Reidet pyöreät ja lihaksikkaat. Lanne vahva, sääri voimakas ja pitkä, kinner matala. Takaraajojen kulmaukset sellaiset, että selkälinja on suora.

Käpälät:

Liioitellut jäniksenkäpälät, kapeat ja hyvin pitkät. varsinkin etukäpälissä nivelten väliset pienet luut erityisen pitkät, aivan kuin ne muodostaisivat ylimääräiset nivelet. Kynnet kohtuullisen pitkät, minkä väriset tahansa. "Sukat" eivät saa ulottua rannetta ylemmäs; karvoja mieluiten vain varpaissa. Käpälät eivät käänny sisään eivätkä ulos.

Häntä:

Korkealle kiinnittynyt. Levossa alhaalla, mutta liikkuessaan koira nostaa sen ylös. Pitkä, kapeneva, melko suora, ei kippura eikä sivulle kiertynyt. Häntätöyhtö pitkä ja runsas, rajoittuu kolmannekseen hännän päästä. Niukka töyhtö hyväksytään.

Liikkeet:

Pitkät, sulavat ja tyylikkäät. Hyvä askelpituus ja työntö.

Karvapeite:

Rungossa ei suuria karvalaikkuja. Iho sileä ja pehmeä, kosketeltaessa lämmin. "Puuterihuiskun" turkki koostuu pehmeästä aluskarvasta ja pitkistä harsomaisista päällyskarvoista.

Väri:

Kaikki värit ja väriyhdistelmät sallitaan.

Koko:

Ihannesäkäkorkeus: urokset 28-33 cm, nartut 23-30 cm. Paino vaihtelee, mutta sen ei tulisi olla yli 5,5 kg..

LUONNE

Kiinanharjakoira poikkeaa muista roturyhmänsä roduista omaperäisen luonteensa ansiosta. Se ei ole tyypillinen seurakoira, vaikka rakastaakin läheisyyttä ja kiintyy perheeseensä syvästi. Sillä ei ole erityistä miellyttämisen halua ja harjakoira osaakin olla hyvinkin omapäinen, vaikkakin hyväntahtoinen. Kiinanharjakoira on temperamenttinen, oman arvonsa tunteva ja esiintyy mielellään huomion keskipisteenä, tavalla tai toisella. Sosiaalinen ja iloinen yksilö on toivottu, joskin pieni pidättyväisyys sallitaan.

Puuhastelu on harjakoirille ominaista, kiinanharjakoirat rakastavat lelujaan ja leikkivät yksinäänkin, mieluiten kuitenkin oman ihmisensä tai rotutoverinsa seurassa.

Kahden variaation väliset luonne-erot johtuvat lähinnä vain omistajan suhtautumisesta koiraan. Pieni "paleleva" naku kietoo helpommin perheensä tassunsa ympärille ja saa enemmän erityiskohtelua kuin karvainen rotutoverinsa. Tosin Suomen talvessa on huomioitava nakujen erityistarpeet ja kylmänarkuuden vaikutus luonteeseen.

Persoonallinen harjis ei vaadi erityisiä koiran koulutuksen taitoja, vaan sopii hyvin myös ensimmäiseksi koiraksi. Se on kuitenkin laumaansa syvästi kiintyvä, joten yksinoloon totuttamiseen kannattaa kiinnittää huomiota pennusta lähtien. Pienestä koostaan huolimatta sitä tulee kuitenkin kohdella "koirana", eikä harjakoiraa tule verrata ihmislapseen, vaikka harjakoiran olemus ei välttämättä olisikaan koiramaisin. Pentu, uhmaikäinen teini ja aikuinen koira tarvitsevat käyttäytymiselleen rajat kuten muutkin koirat rotuun katsomatta.
 

 

 
Kiinanharjakoira
KARVATTOMAN HOITO
 

Peseminen

Karvaton kiinanharjakoira tarvitsee pesua yleensä vain pari kertaa kuussa. Näyttelyissä käyviä koiria usein joudutaan pesemään tiheämminkin. Kura aikoina koiran tassuja joutuu pesemään jopa päivittäin, jolloin riittää pelkkä huuhtelu vedellä. Koiraa ei kannata pestä liian usein, jos se ei vaikuta likaiselta. Ihon turhan tiheä peseminen mm. kuivattaa ihoa.

Laadukkaita koirille suunnattuja pesuaineita on runsaasti erilaisia ja lisäksi ihoa voidaan pestä miedoilla hajusteettomilla ihmisten shampoilla, ihorasvoilla tai saippuoilla. Hyvin suosittuja saippuoita kiinanharjakoiran ihon pesuun ovat apteekista saatavat Sebamed ja Eucerin. Shamppoon ph-arvon tulisi olla 3,5 – 5. Ehdottomasti kuitenkin alle 7. Koirille suunnatuista pesuaineista useimmin käytettyjä ovat mm. Ring 5, Pet Silk, KW ja BioGroom. Kokeilemalla löytyy yksilön iholle parhaiten sopivat tuotteet. Useat käyttävät myös karvaisiin kohtiin koirien hoitoainetta, jonka annetaan vaikuttaa noin viisi minuuttia.

Monet karvattomat kiinaharjakoirat käyvät mielellään myös saunassa. Koiraa ei kuitenkaan kannata saunottaa kovin pitkiä aikoja kovassa lämmössä vaikka se kuinka haluaisi maata lämmössä. Koiralle olisi hyvä olla myös vettä tarjolla saunoessa.

Rasvaaminen

Kiinanharjakoiran ihoa suojataan pääasiassa auringossa palamiselta ja kuivumiselta.

Vaaleaihoiset koirat palavat helpommin auringossa kuin tummaihoiset. Ihoa suojataan aurinkovoiteella tai kevyellä vaatetuksella. Myös koiran kirsu voi palaa auringossa. Vauvoille ja lapsille tarkoitetut hajusteettomat auringonsuojavoiteet ovat yleensä sopivia myös kiinanharjakoiran ihon suojaamisessa. Alkukesästä iho väri on vaaleampi ja auringon suojan tarve suurempi, kuin loppu kesästä jolloin iho on jo ruskettunut kunnolla.

Peseminen saattaa kuivattaa joidenkin yksilöiden ihoa joten monia kiinanharjakoiria rasvataan pesun jälkeen. Myös pakkanen saattaa kuivattaa ihoa, mutta kaikki koirat eivät kuitenkaan tarvitse rasvaa juuri koskaan. Ihoa ei tarvitse rasvata, jos se ei ole ollenkaan kuiva. Turhasta rasvaamisesta iho saattaa tottua rasvaan ja sitä ei voi enää lopettaa, koska iho kuivuu heti. Miedot hajusteettomat ihovoiteet ovat hyviä karvattoman kiinanharjakoiran iholle. Usein käytettyjä rasvoja ovat Aqualan L ja erilaiset Aloe Vera rasvat. Myös erilaisia öljyjä käytetään kuten oliiviöljyä ja vauvaöljyä.

Uutta voidetta tulisi aina ensin testata pienelle alueelle ja seurata reagoiko iho voiteeseen. Myös ihovoide löytyy parhaiten kokeilemalla erilaisia rasvoja, kuten pesuainekin.

Jotkut koirat yrittävät nuolla rasvan iholta pois, joten kevyt sisähaalari voi olla rasvauksen jälkeen tarpeen.

Pienet iho-ongelmat

Nuorella ja miksei vanhemmallakin kiinanharjakoiralla voi olla usein epäpuhtauksia ihossaan. Aivan kuten meillä ihmisilläkin ja ihoa hoidetaan hyvin samoin. Epäpuhtauksia voi ilmestyä rasvaisen ruoan tai suurien hormonaalisten muutosten yhteydessä. Joskus ihon epäpuhtaudet saattavat kertoa myös mahdollisesta allergiasta. 

Ongelma iho tulee pitää puhtaana. Karvattomalle koiralle voi myös tulla akneihoa. Jos finnejä on todella paljon, on mahdollista käyttää apteekista ilman reseptiä saatavaa kuivattavaa Etiderm- shampoota tai lääkärin määräyksellä malaseb shamppoota. Useat eläinlääkärit osaavat auttaa iho-ongelmien kanssa. Kiinanharjakoirilla tavataan myös usein mustapäitä, jotka saadaan pois säännöllisellä ihon hoidolla. Tehokkain ja yleisin keino mustapäiden poistoon on kuoriminen. Kuorinnan voi suorittaa saunomisen ja pesun yhteydessä, joko kuorintakintaalla tai esim. oliiviöljy-fariinisokeri seoksella. Tehokkainta on sivellä koiran ihoon ennen saunomista hieman oliiviöljyä, joka lämmössä pehmittää ihoa. Jos käytetään oliiviöljyä ja fariini sokeria, tulee sokeria laittaa vähän enemmän kuin öljyä. Seos levitetään iholle ja koiran ihoa hierotaan varovasti. Koiraa ei saa eikä tarvitse hangata kovasti, koska sokerin rakeiden on tarkoitus irrottaa epäpuhtauksia hellävaraisesti. 

Kesällä hyttyset aiheuttavat harmia myös karvattomalle koiralle. Parhaiten itikoista pääsee laittamalla koiralle kevyen haalarin päälle, jos hyttysiä on paljon. Koiraan voi myös suihkuttaa lasten hyttyskarkoitetta, mutta sitä kannattaa ensin kokeilla varovasti pienelle alueelle. Jos Itikka pääsee kuitenkin koiraa puremaan, Bebanten-voide lievittää kutinaa.

Runkokarvan ajelu

Useilla karvattomilla kiinanharjakoirilla kasvaa jonkin verran rungossaan ei-toivottua karvaa. Kuitenkin näyttelykehässä karvattoman kiinanharjakoiran tulee näyttää rotumääritelmän mukaiselta. Sillä tulee olla vain häntä, pää ja jalka tupsut. Muuten ihon tulee olla sileä ja lämmin. Karvainen karvaton täytyy siis siistiä näyttelyyn.

Suosituin ja hyvä trimmeri kiinanharjakoiran siistimiseen on Moser Chromini, joka on tarpeeksi pieni myös naaman ajeluun. Naama ajellaan silmäkulmasta korvan alareunaan asti. Etujaloissa karvoitus rajataan hiukan rannenivelen yläpuolelle ja takajaloissa kinnernivelen yläpuolelle. Hännästä ajellaan yleensä noin yksi kolmasosaa. Tämän jälkeen näyttelyihin menevät koirat pitää vielä ajella joko partakoneella tai höylällä sileäksi. Höylällä ajettaessa tulee olla varovainen, ettei tee koiraan haavoja. 

Vaatetus

Kylmältä suojaaminen kuuluu myös karvattoman koiran hoitoon. Koirille on saatavana eläinkaupoista ja internetin kautta mitä hienoimpia vaateita. Osa harrastajista tekee koirillensa vaatteet itse. Vaatetuksen tarve on hyvin yksilöllistä. Nyrkkisääntönä voisi pitää sitä, kun omat kädet palelevat niin koirakin tarvitsee jo vaatetta.

Kirjoittanut: Kiinanharjakoirat Ry (Tanja Ahola)


 

 

Kiinanharjakoira
PUUTERIN HOITO
 


Puuterihuiskun turkin pitäisi olla nimensä mukaan päältä harsomaista ja alta pehmeää karvaa. Kaikki värit ovat sallittuja. Turkkia voi olla vähän tai paljon. Karvat voivat olla eri laatuisia todella ohuista hurjan paksuihin ja jäykkiin karvoihin asti. Varsin lyhyt ja ohut turkki hyväksytään, mutta ns. terrieriturkki on koiranäyttelyissä hylkäävä asia. Terrieriturkki on lyhyehköä ja karkeaa karvaa. Kiharakarvaisuus ja villava turkki on myös ei toivottu piirre näyttelyissä. Näyttelyissä tuomarit saattavat kirjoittaa arvosteluun, että liian runsas tai pitkä turkki puuterihuiskulla, mutta rotumääritelmässä ei ole millään tavalla määritelty turkin pituutta tai määrää, vain sen laatu.

Puuterihuiskun väri tulee vuosien aikana muuttumaan moneen kertaan. Se vaalenee ja tummuu mielensä mukaan. Pentujen jälkeen monilla nartuilla saattaa turkin väri muuttua radikaalistikin.

Kun aloitat turkin hoidon, niin ajele puuterihuiskun kasvot trimmauskoneella. Kasvoja ei tarvitse raakata karvattomaksi, sillä kysymyksessä ei ole nakuversio. Ajele silmien alapuolelta, posket, kuono (viiksikarvat), huulet, leuan alta ja kaulasta karvat kapenevaksi veeksi rintakyhmyn yläkärkeen asti. Ajele posket silmäkulmasta suorana linjana korvaan asti.

Trimmauskoneita saa nykyään monenlaisia ja hintaisia. Yhden kotikoiran omistajan ei kannata ostaa sitä kalleinta ja tehokkainta konetta. Kampaamotukuista saatavat niskakoneetkin riittävät yhden puuterin tarpeisiin. Isoimmat tavaratalot ja postimyyntiliikkeetkin myyvät kelvollisia trimmauskoneita kohtuuhinnalla.

Älä kampaa koiran turkkia ikinä likaisena, se vain katkoo ja repii karvoja. Jos kuitenkin semmoinen tilanne tulee, että kuivaa turkkia täytyy kammata/selvittää, niin suihkuta se ensin turkkiin jätettävällä hoitoaineella. Älä koskaan ajele peppureiän ympäristöä tai uroksella siittimen ympäristöä ja itse siitintä koneella. Sen sijaan siisti saksilla nämä kriittiset paikat, nimittäin puuterihuiskut ovat tosi herkkiä genitaalialueilta ja koneella ajeleminen ärsyttää niiden ihoa suunnattomasti. Ne voivat nuolemalla ja raapimalla ajeltua ihoaan saada itselleen kehitettyä kiukkuisen ihottuman tai jopa ilkeä ihosieni voi iskeytyä ärtyneeseen ihoon. Harva puuterihuisku reagoi kuitenkaan negatiivisesti kasvojen ajeluun, vaikka sitten onnistuisikin vahingossa koneella rouhaisemaan vähän ihoa rikki, esim. suupielistä.

Kampa ja harja
Harjassa ei saa olla piikkien päässä nuppeja ja kampana käy tavallinen keskitiheä teräskampa. Jos käyt koirasi kanssa näyttelyissä, niin siellä paras kampa viimeistelyyn on tiuha kampa, jolla saat karvat hyvin eroteltua toisistaan ja siloteltua. Harjana näyttelyissä on paras luonnonharjas harja, jonka harjasten joukossa on muovisia nupittomia vähän pidempiä piikkejä mukana. Jos käytät tavallista teräsharjaa näyttelyssä, niin jätä harjaan vähän irtokarvoja ja koiraa sukiessasi ennen kehää, suihkuta turkkiin jätettävää hoitoainetta vähän harjaan, niin saat turkin siloteltua ja sähköttömäksi harjassa valmiiksi olevien karvojen ollessa kosteita hoitoaineesta. Mutta älä harjaa painavalla kädellä vaan silottele turkkia vain kevyesti.

Pesu
Kastele koira pohjia myöten suihkussa. Ainakin pentuna ja nuorena turkkia vaihtaessaan, kannattaa puuterihuisku pestä vähintään kerran viikossa. Aikuisen koiran voi pestä 1-4 viikon välein turkin laadusta ja likaantumisesta riippuen.

1) Aloita peseminen tassuista. Jos asut kaupungissa, on katujen piki, kura ja suola koirasi tassujen kiusana. Tehokas pien ja katurasvan/öljyn poistaja on vanha tuttu astianpesuaine nimeltään Fairy. Jos käytät Fairya, niin älä pese sillä mitään muuta, kuin tassut. Jotkut käyttävät samaan tarkoitukseen Marseilles-saippuaa tai Mäntysuopaa.
2) Kun peset koiraa muualta, niin yritä huomioida sen turkin väri ja sukupuoli. Erivärisille koirille on omia shampoitaan ja urospuuterilla, varsinkin valkojalkaisella, voi olla ongelmia virtsan keltaiseksi värjäämästä turkista. On olemassa myös yleisshampoita, joita jaotellaan turkin laadun mukaan. Pehmeille turkeille on eri shampoot, kuin karkeille. Erittäin monipuolinen ja hyvä turkinhoitosarja on esimerkiksi Pet Silk. Sieltä löytyy joka värille ja turkin laadulle oma shampoo ja hoitoaine. Jopa virtsan värjäytymille löytyy syväpuhdistava shampoo. Valkaisevien shampoiden kanssa kannattaa olla varovainen, sillä ne saattavat olla niin vahvoja, että pikemminkin katkovat ja haurastuttavat puuterihuiskun ohutta karvaa, kuin puhdistavat sitä.
3) Kun olet pari kertaa vaahdottanut koiran shampoolla, niin huuhtele se erittäin hyvin. Käytä aina hoitoainetta puuterihuiskulle. Hoitoaineissa on yhtä paljon vaihtoehtoja, kuin shampoissakin. Koiran turkin laadusta riippuen voit käyttää pelkästään turkkiin jätettävää hoitoainetta tai sitten huuhtelun jälkeen voit laittaa koiran turkkiin ensin pois huuhdeltavaa hoitoainetta ja koiran pyyhkeellä kuivaamisen jälkeen lisätä turkkiin jätettävää hoitoainetta.
4) Kun käytät koiraan shampoita ja hoitoaineita, niin muista laimentaa ne kunnolla, esim. tavalliseen suihkupulloon. Siitä saa shampoot ja hoitoaineet kätevästi tasaisesti sumuteltua koiran turkkiin. Jos koiran turkki tuntuu kuivalta ja elottomalta niin Pet Silk sarjasta löytyy hyvänä viimeistelytuotteena Silkkitippoja. Niitä kaadetaan kämmenelle pieni pisara, hierotaan kevyesti omiin käsiin ja niistä koiran turkkiin ennen turkin föönausta. Aine on sen verran tehokasta, että vain pieni tippa todellakin riittää.
5)Muita hyviä sarjoja turkin hoitoon ovat esimerkiksi: Bio Groom, Pet Silk, K W, Laser Lites, Kelco. Supermarkettien yleisturkinpesu- ja hoitoaineet eivät välttämättä ole tarpeeksi tehokkaita puuterihuiskun turkinhoidossa, mutta niitäkin voi kokeilla. Vain kokeilemalla löytyy jokaiselle koiralle ne parhaat turkin pesu- ja hoitoaineet.

Kuivaus
Älä koskaan jätä koiraa kuivumaan itsekseen, sillä silloin sen turkki suurella todennäköisyydellä menee kunnon huopatakkuun ja vaatii mahdollisesti kokonaan turkin pois ajamisen. On parasta totuttaa koira ihan pienestä pennusta lähtien föönaamiseen. Sateessa tai lenkillä koira kuitenkin kastuu harvemmin niin perusteellisesti, että vaatisi föönilla kuivaamisen, pyyhekuivaus yleensä riittää.

1) Kun olet pessyt koiran, niin kuivaa se hyvin pyyheliinalla. Älä koskaan hiero turkkia pyyheliinalla, vaan painele ja puristele irtovesi siihen. Kunnon hierominen onnistuu usein sotkemaan ohuet karvat tuhanteen takkuun.
2) Opeta koira pennusta saakka siihen, että föönaat sen esim. sylissäsi rauhallisesti ja kiireettömästi. Kuivaan itse puuterihuiskun olohuoneen nojatuolissa tv:n edessä rahi jalkojen alla. Silloin voin pitää jalat suorana ja koira voi rauhassa lötköttää sylissäni pyyhkeen päällä ja voin samalla kuivatessani katsoa telkkarista saippuasarjoja.
3) Aloita föönaaminen koiran selästä. Tee koiralle ensin jakaus keskelle selkää alkaen silmien välistä edeten häntään asti. Erittäin hyvä välinen jakauksen tekoon, on sukkapuikko, ei mikään ohut ja terävä, vaan paksumpi pyöreäpäinen. Föönaa jakauksen kohta kuivaksi niin, että pyrit pitämään jakauksen paikallaan puhaltaen ilmaa myötäkarvaan harjalla sitä varovasti harjaten. Kun olet saanut jakauksen kohdan kuivaksi, voit kääntää koiran sylissäsi toiselle kyljelleen. 4) Aloita sitten kuivaaminen hännästä ja häntäpäästä. Tee ohuita jakauksia harjalla ja föönaa turkkia, sitä samalla harjalla sukien ja nostellen. Kun olet saanut alaselän ja hännän ja hännän ympäristön kuivattua, ala kuivaamaan takajalkaa föönillä. Etene ulkoreidestä tassuun päin ohuin jakauksin föönaten.
5) Siirry sitten kylkeen. Föönaa taas edeten jakauksen kohdasta kylkeä alaspäin vatsaan asti ohuin jakauksin harjalla sukien ja juuresta nostellen, että saat turkin kuivaksi aivan pohjia myöten.
6) Kun olet saanut kyljen kuivaksi, voit siirtyä koiran etulapaan ja etujalan ulkosyrjään olkavarresta tassuun päin siirtyen puhaltaen ilmaa ohuin jakauksin juurta myöten harjalla sukien.
7) Tämän jälkeen voit kääntää koiran toiselle kyljelle, mutta älä unohda poistaa pyyhettä sylistäsi, sillä se on ehtinyt kastua föönaussessiosi aikana ja jos laitat kuivan koiran kyljen siihen, saat kohta aloittaa föönaamisen alusta.
8) Toista edellä kerrotut kuivaamiset toisella kyljellä.
9) Käännä koira selälleen ja föönaa rintakehä, vatsa ja jalkojen sisäsivut kuiviksi.
10) Föönaa viimeiseksi kuivaksi korvanlehdet välttäen puhaltamasta föönilla korvan sisälle. Se nimittäin tuntuu tosi inhottavalta. Samoin puhalla päälaki, niska ja korvien taustat kuiviksi harjalla sukien. Yritä saada karva mahdollisimman suoraksi.
11) Jos koirassa on takkuja, niin kostuta takku mahdollisimman hyvin turkkiin jätettävällä hoitoaineella, ala sitten avaamaan takkua sormin, harjan ja kamman avulla. Yritä saada takku avattua pieni osio kerrallaan ja kuivaa avauksen aikana jokainen selvitetty suortuva ja siirrä pois tieltä. Kiinanharjakoirat ovat erittäin kovia kiljumaan ja ne tekevät suurta draamaa pienestäkin takusta, joten älä pelästy ja jätä selvittelyä sikseen, vaikka koira kiljuisi niin kuin siltä oltaisiin henkeä viemässä. Mutta muista, että takkujen selvitys todennäköisesti kuitenkin ottaa jonkun verran kipeää, joten toimi siksi kohtalaisen varovasti, yrittäen selviytyä enemmänkin tekniikalla kuin voimalla.

Viimeistely
1)Siisti tassujen päkiöiden ja varvastyynyjen välit varovasti saksilla. Tämä siksi, ettei kura, katulika ja roskat pääse tekemään huopatakkuja varpaiden väliin ja jalkapohjiin. Ne hiertävät äkkiä ihon rikki ja ovat vaikeahoitoisia. Pyöristä tassujen karvat päältäpäin vähän ovaalin muotoiseksi saksilla. Älä kuitenkaan leikkaa tassu/varvaskarvoja niin lyhyiksi, että kynnet näkyisivät. Mihinkään muualle, ei puuterihuiskulla saksia käytetä (paitsi genitaalialueille)
2)Leikkaa kynnet varoen kynnen sisällä kulkevaa verisuonta. Valkoisessa kynnessä se näkyy helposti punaisena alueena, mutta musta kynsi pitää vain varovasti leikata vähän kerrallaan.
3)Nypi korvan sisältä korvakäytävässä kasvavat karvat joko sormin tai pinseteillä pois. Voit puhdistaa korvat sisältä kostuttamalla eläinkaupoista/marketeista saatavilla korvanpesuaineilla pumpulitolloa, työntämällä sen kevyesti korvan sisälle, hieromalla korvaa ulkopuolelta ja ottamalla sitten tollon pois. voit pyyhkiä samalla tollolla korvanlehden sisäpuolella olevat eritteet pois. Älä kovin mielellään työnnä pumpulipuikkoa koiran korvaan, sillä voit mahdollisesti työntää eritettä vain syvemmälle korvaa ja korva voi mennä tukkoon eritteestä ja pahimmassa tapauksessa tulehtua.
4)Kerää koiran otsatukka poninhännälle/saparolle/letille. Käytä froteepäälisiä kumilenkkejä tai sitten pieniä kumilenkkejä, jotka on tehty nimenomaan siihen tarkoitukseen. Niitä pieniä kumilenkkejä saa ostaa erivärisinä esim. eläintarvikekaupoista. Muista laittaa otsatukka joka päivä uudestaan kiinni pikkuisen eripaikasta, kuin edellisellä kerralla välttääksesi hiusten katkeilemisen. Jos käytät pieniä kumilenkkejä, niin älä revi niitä ponnarista pois, vaan katkaise ne saksilla ja varo samalla, ette katkaise vahingossa koko saparoa. Jos käytätä muovisia ”hauenkitanipsuja”, niin seuraa koiran päälakea, sillä ne ovat aiheuttaneet joillekin koirille hiusten lähtöä/katkeilua ja joillekin jopa aika ilkeitä allergisia reaktioita.
5)Lopuksi anna koirallesi joku pieni nami kiitokseksi tai sitten leiki vähän aikaa sen kanssa niin, että se oppii siihen, että vaikka ensin suoritetaankin sen kannalta mahdollisesti inhottavia toimenpiteitä, niin lopussa kuitenkin kiitos seisoo ja niin koiralle kuin sen hoitajallekin jää operaatiosta hyvä mieli.

Turkin kuntoon vaikuttaa erittäin paljon myös ulkoiset asiat. Perimä tietenkin näyttelee isoa osaa turkin laadussa ja määrässä, mutta pitämällä koira fyysisesti ja psyykkisesti hyvässä kunnossa ja hoitamalla turkkia oikein ja hyvin voi itse vaikuttaa paljon turkin kuntoon.

Kiinanharjakoirilla on jonkin verran allergioita, mutta ei mitenkään enempää kuin muillakaan roduilla, mutta karvattomassa versiossa allergioiden mukanaan tuomat iho-ongelmat näkyvät selvemmin kuin karvallisen koiran ihossa.

Teini-ikäisillä kiinanharjakoirilla on yleensä finnikausi ja niitä on niin nakuilla kuin puuterihuiskuillakin. Kun koira kasvaa aikuiseksi, jäävät useimmilta koirilta finnit historiaan, niin kuin meiltä ihmisiltäkin. Ruokavalio vaikuttaa jonkin verran koiran turkkiin. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän ja useimmilla ei lainkaan. Jos turkki alkaa näyttää elottomalta ja/tai kiillottomalta, voi eläintarvikeliikkeestä tai apteekista ostaa Viacutan- (kielletty SKL:n doping-listalla) tai Megaderm -nimistä ainetta ja annostella sitä koiralle kuuriluontoisesti ohjeen mukaan ruuan joukkoon. Jotkut lisäävät koiran ruokaan merileväjauhetta (jotkut merileväjauheet on kielletty SKL:n doping-listalla) ja toiset koirien omaa kylmäpuristettua öljyä. Talvella pimeimpään aikaan kalaöljykuuri ei tee lainkaan huonoa puuterihuiskun turkille, lisäksi useimmat koirat pitävät kalaöljystä ja mielellään lipittävät sen annostelulusikasta.

Kiinanharjakoirilla tuntuu olevan jonkin verran korvissa hiiva-ongelmaa (aiheesta ei ole mitään virallisia tutkimustuloksia). Koira raaputtelee korviaan, mutta mitään ärsytystä ei korvissa näy. Puuterihuisku voi aika radikaalistikin raapia karvat pois korvistaan ja päästään korvien ympäriltä. Yleensä vaiva häipyy ruokavaliolla. Jotkut ovat saaneet apua lisäämällä koiransa ruokaan jotain hapanta, esim. vähän puolukkaa tai karpaloa. Kolmen-neljän viikon kuuri Canofite-tipoilla parantaa hiivan korvista. Canofite ei kuitenkaan sovi kaikille harjoille. Eläinlääkäri voi määrätä korvien raaputukseen antibioottia, mutta se taas lisää hiivan kasvua ja se taas voi loppujen lopuksi pahentaa tilannetta. Mutta tästä ei todellakaan ole mitään tutkimusta tehty, vain huomioita ja kuulopuheita, joten jokaisen täytyy itse kohdallaan ratkaista mitä tekee, jos ko. ongelma omaa koiraa vaivaa.

Varsinkin puuterihuiskujen silmät tuppaavat herkästi valumaan ikävää punaruskeaa eritettä, joka värjää silmän ympärykset rumiksi. Toiset ihmiset ovat saaneet avun jokapäiväisestä boorivedellä silmien ja niiden ympäristön puhdistamisesta. Toiset ovat kokeilleet erilaisia ruokavalioita, kunnes ovat löytäneet pöperöt, joiden aikana koiran silmät vuotavat mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan. Joillakin auttaa koiran kasvojen karvojen pitäminen jatkuvasti lyhyinä ja jotkut taas saavat silmien värjäytymät pysymään kurissa eläintarvikekaupoista saatavien erilaisten silmänalusvoiteiden/mönjien avulla. Ne tekevät karvan eritettä hylkiväksi, jolloin silmän aluset/ympärykset eivät värjäydy helposti. Jotkut ovat kokeilleet syöttää koiralleen Ascorbiinihappoa tai luontaistuotekaupan greippitabletteja saaden näin silmävuodon loppumaan. Jotkut ovat kokeilleet apteekista saatavia ”tekokyyneleitä” esim. Viscotear, mutta itse en ole huomannut niiden auttavan silmävuotoon lainkaan.

Jotkut käyttävät kotona puuterihuiskulla ”afgaanihuppua” ja jotkut ”nyytittävät” luppakorvaisen puuterihuiskun korvakarvat, etteivät ne syödessään uita karvojaan ruokakupissa tai pureskele niitä puruluiden mukana poikki. Afgaanihuppu on trikoosta tehty putkilo, joka sujautetaan koiran pään ja kaulan ympärille niin, että koira näyttää vanhalta huivipäiseltä mummolta ja kaikki liehuvat irtokarvat ja korvat jäävät kaulaa vasten trikoopötkylän sisälle. Nyytit ovat silkkipaperiin tai muoviin käärityt karvatupsut, jotka kiinnitetään paikalleen ohuilla kumilenkeillä. Nyyttien kanssa täytyy olla varovainen, jotta ei kietoisi nyytin sisälle yhtään korvanlehteä, sillä se menee helposti kuolioon kuminauhojen puristuksessa. Lisäksi nyytit pitää avata ja kammata suoriksi joka päivä ja nyytittää uudestaan. Jotkut nyytittävät kylki- ja selkäkarvojakin maltankoirien tai yorkshirenterriereiden tapaan.

Pitkä turkki ei estä puuterinhuiskun normaalia elämää metsissä ja pelloilla, se vaatii vain vähän enemmän viitseliäisyyttä omistajaltaan. Kesken lenkin täytyy välillä pysähtyä nyppimään risuja koiran turkista ja hyvän mutaojan löytänyt puuterihuisku menee kotiin suihkun kautta. Ja jos puuterihuiskun turkin hoito alkaa maistua pakkopullalta ja kerta kaikkiaan hankalalta, niin sitten vaan kone tai sakset käteen ja hyvästi pitkät karvat. Koira ei siitä kärsi lainkaan ja koiran turkin hoito helpottuu huomattavasti lyhyenä ja omat hermot säästyvät. Puuterihuiskun turkin pitäminen pitkänä vaatii jonkinlaista sitoutumista ja näyttelykunnossa pitäminen vaatii jo enemmänkin asialle omistautumista. Jos ei puuterin turkkia jaksa jatkuvasti tumpuloida, niin se ei todellakaan ole mikään häpeän aihe. Silloin lyhennetään turkki helpompihoitoiseksi ja silloin sekä koira että omistaja molemmat ovat huomattavasti tyytyväisempiä.

Puuterihuiskuilla käytetään vaihtelevasti loimia ja pukuja. Huiskun pukujen materiaaliin kannattaa kiinnittää huomiota. Useimmilla puutereilla on herkästi takkuuntuva turkki ja esim. fleecekangas puvussa hihojen nilkoissa olevien kuminauhojen kanssa voi olla todellinen puuterihuiskun omistajan pahin painajainen turkin takuttajana. Samoin pannan väärä valinta voi aiheuttaa kaulanympäryksen kaljuuntumisen/takkuuntumisen. Suomessa on nykyään paljon ompelijoita, jotka ovat erikoistuneet koirien vaatteisiin ja kaulapantoihin ja niitä voi kysellä eläintarvikeliikkeistä, netistä tai etsiä valmistajia paikallisista puhelinluetteloista.

Kiinanharjakoiran nakuversiolla täytyy olla pystykorvat, mutta puuterilla hyväksytään myös luppakorvat. Koiran ollessa melkein luovutusikäinen, täytyy katsoa, haluaako puuterilleen pystyt vai lupat korvat. Kumpi sopii koiran kasvoihin ja tyyliin paremmin ja ovatko korvat vahvat ja ponnella pystyyn nousemassa, vai pehmeät ja valmiiksi riippuvat. Jos korvat nousevat luonnostaan tai roikkuvat luonnostaan luppana, ei välttämättä ole viisasta alkaa niitä toiseen muotoon vääntää. Jos korvat taas eivät oikein osaa päättää, mihin kuosiin asettautuisivat, täytyy niitä vähän auttaa. Jos haluaa pystyt, niin usein korvanlehtien paljaaksi ajeleminen auttaa korvia nousemaan itsestään. Joskus niitä täytyy vielä auttaa teippaamalla. Teippaustapoja on yhtä monta kuin on teippaajaakin ja se on asia, mikä täytyy opettaa kädestä pitäen, ettei vahingossa tule teipattua korvia väärään asentoon. Samoin luppakorvat, jotka höröttävät vähän epävarmasti, usein teipataan vähäksi aikaa koiran leuan alle. Jotkut teippaavat kolikot koiran korviin painoiksi, mutta ne kolikot tuppaavat usein päätyä irtirevittyjen teippien kanssa jonnekin sohvan uumeniin, tai missä ikinä sitten pentu on päättänyt kolikon poisto-operaation suorittaa. Kun pentu vaihtaa hampaitaan, alkavat korvat usein lurpattaa tai höröttää, vaikka siihen asti olisivatkin olleet terhakkaasti pystyssä tai kunnolla luppana. Tilannetta täytyy vain tarkkailla ja mahdollisesti teipata väliaikaisesti uudestaan. Kun hampaat ovat vaihtuneet, korvat useimmiten palaavat takaisiin omaan kuosiinsa.

Harjakoirien hampaiden vaihtuminen voi aiheuttaa ongelmia. Puuterihuiskulla täytyy olla leikkaava purenta ja kaikki hampaat suussaan. Yleensä muiden hampaiden vaihtuminen onnistuu kohtalaisen hyvin, mutta kulmahampaat voivat aiheuttaa ongelmia. Maitokulmurit joudutaan usein leikkaamaan pois, sillä niissä on hurjan pitkät juuret, eivätkä ne kovinkaan helposti irtoa puuterihuiskultakaan itsestään pois.

Kirjoittanut: Päivi Rantanen



 

 

myspell.juhaerik.net